Kansanopiston metalligrafiikan kurssilla on kyllä uskomattominta buumeri-porvari-corea, mihin muistan vähän aikaan törmänneeni. Oon nyt useemman viikon kuunnellut sivusta, miten näillä mua 10-30-vuotta vanhemmilla ja hyväosaisemmilla ihmisillä on rankkaa, kun hiihtolomalla ei saa levätä, koska pitää lähteä synttärimatkalle Madeiralle, ja miten kaikki Palestiinaa puolustavat on putinistisen propagandan aivopesemiä. Mutta oon sitkeästi purrut kieltä ja keskittynyt omaan tekemiseen kommentoimatta yhtään mitään. Paljon suurempi ongelma on kuitenkin se, että omaisuuden yksityistäminen ja keskittyminen on karannut noilla niin pahasti käsistä, etten saa istua yhtään missään! Jokainen tyhjä tuoli onkin itse asiassa jonkun toisen “oma” paikka, joten mua hätistetään jatkuvasti siirtymään. Ja kun tämä tilanne ei ihan hirveästi jaksa naurattaa, niin eikös joku vanha ukko jossain vaiheessa huikkaa mulle täysin pyytämättä ja yllättäen ohi kulkiessaan, että ”näytätpäs sä tänäänkin happamalta, hymyilisit enemmän”. 😭 Istuin tänään mielenosoituksellisesti kahvihuoneessa, missä sain paradoksaalisesti vihdoin olla rauhassa. Mut lienee vain ajan kysymys, kunnes joku Ullanlinnan eläkeläisrouva keksii, että tossa kahvikoneen lähellähän on hyvät luonnonvarat, on muistavinaan, että hän on itse asiassa aina istunut siinä, ja patistaa mut johonkin siivouskomeroon. Tää käy kyllä jo allegoriasta, mä vannon.